Näin äitienpäivänä viimeistään on hyvä muistaa/muistella äitejämme sekä isoäitejämme. Tänään on myös hyvä päivä pohtia äitiyttä laajemmin. Kaikille äitienpäivä ei ole iloinen asia, päivä voi muistuttaa surusta lapsettomuuteen, äidin tai oman lapsen kuolemasta tai vaikka huonosta äitisuhteesta. Jokainen viettää äitienpäivää tavallaan, eikä yhtä oikeaa tapaa olekkaan.
Mietin tossa, että vieläkö alakouluissa tehdään äitienpäiväkortteja. Korttien tekeminen pitäisi lähteä lapsen omasta halusta, eikä opettajan tuputuksesta. Voihan se olla, että nykypäivän lapset saa valita paremmin.
Perheetkin on erilaisia. Siinä missä erään perheen äiti iloitsee äitienpäivänä lapsen tekemästä "olet rakas"-kortista, toinen äiti olisi mieluiten toivonut lahjakorttia ja kolmannen äidin olisi pitänyt saada paikallisen AA-kerhon käyntikortti.
Mä muistan oman lapsuuteni äidin jotenkin usein hieman poissa olevana. Äiti oli kyllä fyysisesti läsnä, mutta usein henkisesti poissa. Lapsuudessa oli sellaisia kausia jolloin viihdyin aika paljon ystävien luona.
Yritin tossa yksi päivä pohtia suhdettani omaan äitiin. Sitäkin millainen ihminen hän on. Tajusin, että en mä tunne häntä kuin pintapuolisesti.
Tosiaan, musta on tuntunut ainakin aikuisuuden ulkopuoliselta lapsuuden perheessä. Mä koen, että heillä muilla keskenään on parempi yhteys toisiinsa. Se, on vain mun tunne ja mun täytyy itse oppia käsittelemään sitä. Oon sujut sen asian kanssa.
Muistan miten innoissaan äiti oli, kun mun pikkuveljet syntyi. Varmasti meidän kolmen tytön jälkeen pojat olivat erittäin toivottuja. Täytyykö sanoa kysyttäessä kumpaa sukupuolta lapselle toivot, että ihan sama kumpi tulee, kunhan on terve vai voiko sanoa toiveen ääneen jos oikeasti toivoo tiettyä sukupuolta lapselle.
Muistaakseeni vielä 1900-luvun Suomessa yleisesti toivottiin enemmän poikalapsia kuin tyttölapsia. Ajat olivat silloin ne. Ehkäpä tämä sama ajattelu on joissain suvuissa siirtynyt sukupolvelta toiselle.
Tähän loppuun eräs äitienpäivä muisto. Mulla tulee mieleen muutaman vuoden takainen äitienpäivä. Kävin tuolloin vanhempien luona. Mulla oli äidille tuomisena kukkia, jotka olin käynyt kaupasta ostamassa ennen vanhempien luokse menoa. Annoin kukat äidille, halasin ja onnittelin häntä. Olin kerennyt vähän aikaa olemaan kylässä, kunnes pikkuveljeni tuli myös käymään. Veljellä oli tuomisena kahvipaketti ja hän vähätteli äidille tuomistaan, "kun ei oo nyt muuta". Äiti halasi veljeäni, samalla katsoi mua suoraan silmiin ja sanoi "ei se mitään, on kahvi parempi kuin kukat".